Merkillistä miten tästä paikasta on tullut koti, varkain. Kun muutimme tähän taloon tiesimme alusta saakka että asumme tässä vain hetken. Väliaikaisuus leimasi kaikkea, ja eipä aikaakaan kun tiellemme tupsahti oma puutarha kukkivine omenapuineen ja juhannusruusuineen. Silloin itkin. Navetta seisoi hartaana pihan laidalla ja vanhan kaivon ympärillä oli emalisia pesuvateja kuivumassa.
Nyt puutarhassa on pakkanen, kaivuri kääntyillyt tulevaa kotiamme varten ja pihalla seissut pikkuruinen talorähjä purettu. Navetta saa kainaloonsa laajennusosan joka nousee tänä keväänä täyteen korkeuteensa. Suunnitelmia tehdään kaakeleiden muodosta ja kierreportaiden väristä, tekemistä on enemmän kuin toivoisi ja hässäkkä on melkoinen.
Ja yhtäkkiä tänään, puolentoista vuoden jälkeen keskellä tavallista sunnuntai aamua huomaan olevani kotona. Täällä, vuokrakodissamme. Mietin kodin merkitystä, sehän on siellä minne iltapäivällä tullaan ja missä rakkaat ihmiset ovat. Siellä missä sydän on.
9 comments:
Kaunista on siellä vuokrakodissakin! Minäkin yritän aina välillä muistutella, että ei haittaa, vaikka jokainen pinta ei ole niin mieleinen, kunhan ympärillä ovat omat rakkaat.
Kiitos Nonna. Totta on mitä sanoit piinnoista ja muusta. Mutta on sekin kivaa kun kauniit jutut ilahduttaa. keskitie on hyvä!
Kauniit ja leppoisat sunnuntai aamukuvat. Teillä näyttää viihtyisältä ja myös kuvista huokuu oikein kodikas tunnelma :)
Kiva että olet täällä, Pinja! Sunnuntaiaamut ei aina ole leppoisia muksujen kanssa, mutta eilen oli oikeasti:)
Jotenkin äskettäin minäkin olen alkanut tuntea kotini kodiksi, vaikka toisinaan kaipaankin maalle. Kaupunkikodissa kun ei lampaita pidetä..
Kuvasi on mielettömiä.
Jaan sinulle NEW BLOG LOVE-TUNNUSTUKSEN!
Käy lukemassa lisää blogistani rasymattoni.blogspot.com
Aikka, hassua että mä en koskaan ajattele että sun koti olisi kaupunki koti vaikka sehäb on ihan keskellä kaupunkia.. Jotenkin siellä olet niin kainalossa ja tunnelma vois olla mistä vaan, siis vaikka maalta ja englannista. Tule ensi kesäksi meille ja ota lampaita meidän tontille?
Kiitos, räsymatto, kiitos!
Tuun tuun! Ja vuoden päästä tuun pysyvästi kera lampaiden, ponien ja kanojen.
oi kuin kivan näköstä! :-)
Post a Comment